Yhteiskuntasopimus, ammattiliitot ja kokemus (epä)oikeudenmukaisuudesta

Teksti: Janne Kaltiainen, väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa, VTM, sosiaalipsykologi

”Miksi me täällä Suomessa sössimme kaiken?” Näin kysyi Ruben Stiller Pressiklubi-ohjelmassa 4.3.2016. Kysymys liittyi erityisesti jo useita kertoja yritettyyn yhteiskuntasopimukseen ja siihen, miten se ei taaskaan näytä toteutuvan.

Tänään lauantaina 5.3.2016 tiedämme, että monet ammattiliitoista (kattaen 40 % SAK:n jäsenistä) ovat hylänneet sopimusehdotuksen. Mikä sitten voisi selittää ammattiliittojen kielteisiä reaktioita kyseiseen sopimukseen? Miten ammattiliittojen johdon ja jäsenten näkemykset yhteiskuntasopimusprosessisin reiluudesta saattoivat vaikuttaa heidän reaktioihinsa?[1] Tarkastellaan, minkälaisia vastauksia tähän tarjoaa sosiaalipsykologinen oikeudenmukaisuutta ja johtamista käsittelevä tutkimuskirjallisuus.

Laajan oikeudenmukaisuustutkimusperinteen perusteella tiedämme, että ihmiset ovat valmiimpia hyväksymään itselleen haitallisia päätöksiä, jos kyseiseen päätökseen johtanut prosessi oli heidän mielestään oikeudenmukainen ja reilu [2] [3]. Tämä on toki vain yksi esimerkki kaikista niistä lähtökohtaisesti myönteisistä reaktioista (tuottavuus, työtyytyväisyys, turvallisuuden tunne jne.), joiden on tutkimuksissa todettu seuraavan oikeudenmukaisesta johtamisesta ja kohtelusta[4].

Ennen kaikkea kyseessä on kokemus reilusta kohtelusta, ei se, onko jokin toiminta sellaisenaan tai objektiivisesti oikeudenmukaista vai ei. Ihmisinä emme reagoi maailmaan sellaisenaan vaan sellaisena, kuin sen tulkitsemme ja näemme. Miten oikeudenmukainen toiminta sitten voidaan määritellä ja miltä yhteiskuntasopimukseen johtanut päätöksentekoprosessi saattoi ammattiliittojen mielestä näyttää oikeudenmukaisuusperiaatteiden valossa?

On esitetty, että päätösten ja päätöksentekoprosessien oikeudenmukaisuutta arvioidaan pääasiallisesti seuraavien periaatteiden toteutumisen kautta[5] [6] [7]:

  1. Tasapuolinen resurssien jako
  2. Niiden kuuleminen, joita päätös koskee
  3. Johdonmukaisuus päätöksissä eri ajankohtien ja ihmisten välillä
  4. Puolueettomuus
  5. Päätösten perustuminen tarkkaan tietoon
  6. Mahdollisuus korjata virheellisiksi osoittautuneita päätöksiä
  7. Päätösten oikea-aikaisuus eli se, että niitä ei tehdä hätiköiden tai hidastellen
  8. Eettisyys eli vilpin ja muun yleisesti tuomittavan toiminnan välttäminen
  9. Arvostuksen ja kunnioituksen osoittaminen prosessin kaikissa vaiheissa
  10. Rehellisten perustelujen antaminen sekä proaktiivinen tiedottaminen päätöksistä ja prosessista

Tarkastellaan muutamien periaatteiden toteutumista:

Periaatteiden 1 (tasapuolinen resurssien jako), 3 (johdonmukaisuus) ja 4 (puolueettomuus) toteutuminen. Tasapuolisella resurssien jaolla ei tarkoiteta oletusta siitä, että kaikille pitäisi jakaa sama määrä resursseja. Resurssien jaon tulisi kuitenkin pohjautua toimijoiden kontribuutioihin ja tarpeisiin. Johdonmukaisuudella tarkoitetaan odotusta siitä, että kenellekään ei anneta päätökseen liittyen erityisasemaa tai etuisuuksia tai että menettelytavat joilla päätöksiä tehdään, eivät vaihtele eri ajankohtina. Puolueettomuudella tarkoitetaan periaatetta, jossa päätöksentekijöiden oletetaan pidättäytyvän ennakkoasenteista tai -mieltymyksistä, syrjimisestä (bias) ja oman edun tavoittelusta.

Otetaan muutama mahdollinen esimerkki, jotka ovat voineet vaikuttaa näkemyksiin näiden periaatteiden toteutumisesta. Ottaen huomioon hallituksen linjaukset hyvätuloisten osallistumisesta talouskriisin hoitamiseen (monille tässä kohtaa saattaa tulla mieleen venevero), on sinänsä ymmärrettävää, mikäli monet eivät koe tasapuolisen resurssien jaon tai johdonmukaisuuden periaatteen toteutuvan siinä määrin kuin ne voisivat toteutua. Tähän liittyy myös riski puheen ja tekojen ristiriidasta pääministeri Sipilän painottaessa retoriikassaan termejä kuten ”yhteen hiileen puhaltaminen” ja ”yhdessä tekemisen ja välittämisen henki”[8].

Ammattiliittoja varmasti hiertää myös se, että he joutuvat valitsemaan kahden huonon väliltä: hallituksen pakkolait tai yhteiskuntasopimus. Tämä asetelma murentaa puolueettomuusperiaatteen toteutumista. Toisaalta voidaanko politiikkoja ikinä pitää ”puolueettomina”? Voidaan kuitenkin esittää, että puolueettomuutta voi olla enemmän tai vähemmän, vaikka tässä kontekstissa olisikin mahdotonta olettaa, että ammattiliitot kokisivat poliitikkojen toimivan absoluuttisen puolueettomaksi.

Periaatteen 2 (niiden kuuleminen, joita päätös koskee) toteutuminen. Yleisesti pidettiin jossain määrin yllättävänä, että naisvaltainen Palvelualojen ammattiliitto hylkäsi ehdotetun yhteiskuntasopimuksen[9]. Perjantaina 4.3.2016 esitetyssä Pressiklubissa toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström esitti kysymyksen, ovatko naiset ulkopuolelle jättävät sopimukset uskottavia: yhteiskuntasopimusneuvotteluryhmässä on pelkkiä miehiä. Lisäksi hallituksen johtavat ministerit ovat miehiä ja he päättävät tiedotustilaisuuden sopimuksesta ’nyrkki-äijätervehdykseen’. Voisiko olla, että monet PAM:n jäsenet eivät kokeneet tulleensa kuulluiksi?

Periaatteen 9 (arvostuksen ja kunnioituksen osoittaminen prosessin kaikissa vaiheissa) toteutuminen. Mitä luulette, että ammattiliitoissa ajatellaan tästä periaatteesta? Luottelematta pitkähköä esimerkkien listaa, viimeisimpänä niittinä näyttää olleen pääministeri Juha Sipilän, valtiovarainministeri Alexander Stubbin ja oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin nyrkkitervehdys tiedotustilaisuuden päätteeksi 2.3.2016. Lauri Lylyn ja Helsingin Sanomien[9] mukaan tämä ele oli ammattiliittojen kentällä tulkittu iloksi palkansaajien aseman heikentämisen johdosta (tässäkään arviossa kyse ei ole siitä mikä nyrkkitervehtijien motiivi oli, vaan siitä miten kyseinen tilanne tulkittiin).

Lopuksi voidaan aina spekuloida, mikä yhteiskuntasopimuksen tila olisi, jos hallitus olisi toiminut toisin. Organisaatio- ja johtamistutkimuksen perusteella kuitenkin tiedetään, että näiden periaatteiden noudattaminen edistää kokemusta reilusta kohtelusta ja näin ollen edesauttaa vaikeidenkin päätösten läpiviemistä. Ehkä tästä olisi ollut apua myös yhteiskuntasopimuksen osalta? Mainittakoon vielä loppuun yksi moniin edellä mainittuihin periaatteisiin (kuten arvostuksen osoittaminen) liittyvä myönteinen seikka, joka korostuu erityisesti näin taloudellisesti tiukkoina aikoina: näiden periaatteiden noudattaminen ei lähtökohtaisesti maksa mitään.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Janne Kaltiaisen blogissa osoitteessa http://blogs.helsinki.fi/jkaltiai/2016/03/05/yhteiskuntasopimus-ammattiliitot-ja-kokemus-epaoikeudenmukaisuudesta/

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

[1] Kirjoitukseni tavoitteena ei ole oikeuttaa ammattiliittojen päätöksiä tai arvioida niiden kohtuullisuutta tai oikeellisuutta. Tarkoituksenani on tarjota yksi mahdollinen näkökulma, jonka valossa näitä päätöksiä ja reaktioita voidaan mahdollisesti selittää ja ehkä myös ymmärtää. En myöskään väitä, että kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta olisi ainoa tekijä, jolla voitaisiin tyhjentävästi selittää jokin tietty reaktio tai toiminta. Esittämäni arviot ammattiliittojen mahdollisista näkemyksistä perustuvat mediatietoihin ja ovat näin ollen spekulatiivisia. En siis väitä tietäväni mitä ammattiliitoissa tästä ajatellaan. Muotoillaan niin, että kyse on valistuneista arvauksista.

[2] Greenberg, J. (1987). Reactions to procedural injustice in payment distributions: Do the means justify the ends? Journal of Applied Psychology, 72(1), 55-61. doi:http://dx.doi.org/10.1037/0021-9010.72.1.55

[3] Brockner, J., Konovsky, M., Cooperschneider, R., Folger, R., Martin, C., & Bies, R. J. (1994). Interactive effects of procedural justice and outcome negativity on victims and survivors of job loss. Academy of Management Journal, 37(2), 397-409. doi:10.2307/256835

[4] Colquitt, J. A., Scott, B. A., Rodell, J. B., Long, D. M., Zapata, C. P., Conlon, D. E., & Wesson, M. J. (2013). Justice at the millennium, a decade later: A meta-analytic test of social exchange and affect-based perspectives. Journal of Applied Psychology, 98(2), 199-236. doi:10.1037/a0031757

[5] Leventhal, G. S. (1980). What should be done with equity theory? New approaches to the study of fairness in social relationships. In K. Gergen, M. Greenberg, & R. Willis (Eds.), Social exchange: Advances in theory and research. New York: Plenum.

[6] Bies, R. J., & Moag, J. F. (1986). Interactional justice: Communication criteria of fairness. In R. J. Lewicki, B. H. Sheppard, & M. H. Bazerman (Eds.). Research on negotiations in organizations (Vol. 1, pp. 43–55). Greenwich, CT: JAI Press.

[7] Greenberg, J. (1993). The social side of fairness: Interpersonal and informational classes of organizational justice. In R. Cropanzano (Ed.), Justice in the workplace: Approaching fairness in human resource management (pp. 79–103). Hillsdale, NJ: Erlbaum.

[8] Pääministeri Juha Sipilän puhe 16.9.2015, haettu 5.3.2016: http://yle.fi/uutiset/katso_ja_lue_sipilan_puhe_tasta_kokonaisuudessaan/8311098

[9] Helsingin sanomat, 5.3.2016, ”SAK:n liitot voivat kaataa sopimuksen”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s