Sosiaalipsykologia ei ole kiinnostunut ihmisistä?

Teksti: Marko Salonen, yliopistonlehtori

Olen ajatellut, että sosiaalipsykologia on kiinnostunut ihmisistä. Ajan myötä tämä monesti esitetty väite on kuitenkin alkanut epäilyttää – jopa niin paljon, että nyt yllätän itseni miettimästä, kuinka sosiaalipsykologia-tiede menestyy ilman ihmisiä. Samalla vähän pelottaa, että myös sosiaalipsykologit saattavat oppia elämään ilman ihmisiä. Mistä siis on kyse?

Sosiaalipsykologian tutkimuskohteet, kuten vuorovaikutus, ryhmäsuhteet ja yksilön sosiaalisuus, käsittelevät ihmisiä. Sosiaalipsykologian voi siksi olettaa olevan kiinnostunut inhimillisestä elämästä. Kun luen sosiaalipsykologisia tutkimuksia, vaikutelmani on silti aivan toisenlainen. Tutkimusartikkeleissa tärkeitä näyttävät olevan teoreettisesti kuvattavat prosessit, variaabelien väliset suhteet ja käsitteellisten tekijöiden väliset voimasuhteet. Jotta jonkin aiheen käsittely pääsee tälle tasolla, ihmisen maailma täytyy esittää selkeästi nimettäviksi asioiksi. Ihmisten toiminta, ajatteleminen ja kokeminen sekä ihmisten väliset eroavuudet – tai niiden kuvaaminen – eivät ole mikään arvo. Asiat ovat. Kyseessä ei ole ison alkukirjaimen ihmistiede.

Sosiaalipsykologia on Asiatiede isolla A:lla. Asioihin keskittymisen se oikeuttaa tieteen tarkkuudella, teorioiden kehittelyllä ja pyrkimyksellä kertoa ihmisestä enemmän kuin mitä arkikielellä on mahdollista. Laadukasta tutkimus on, kun se löytää aineistosta käsitteiden avulla asioita ja todentaa niiden välisiä suhteita. Asiatieteessä ihmisten elämästä etäännytään ja siitä aletaan puhua abstrakteilla käsitteillä. Ihmiset eivät ajattele, vaan heillä on sosiaalisia representaatioita.

Asiatiede odottaa, että tutkijan ja tutkittavien ääntä ja tekemisiä häivytetään. Passiivissa kirjoittaminen on tässä suhteessa oiva retorinen keino, mutta myös tutkimuseettisten ohjeiden orjallinen noudattaminen voi tukea ihmisten häivyttämistä. Jos tutkittava esimerkiksi haluaisi osallistua tutkimukseen omalla nimellään – siis oikeana henkilönä – ei se tavallisesti ole tutkimusanonymiteetin suojelemisen takia mahdollista, ja hänet suljetaan tutkimuksesta pois.

Asiatieteeksi kuvaamaani sosiaalipsykologiaa opetetaan yliopistoissa, mutta se kantaa hedelmää ja elää myös sieltä valmistuneiden sosiaalipsykologien maailmassa. Kukapa ei nopeasti oppisi organisaatioille ominaisia inhimillisyydestä etäännyttäviä toimintatapoja ja slangia tai osaisi raportissa kuvata ihmisten maailman ja heidän sosiaalisten suhteiden ongelmia vähintäänkin haasteellisiksi.

Mitä sitten jos sosiaalipsykologia on asiatiede eikä se suoranaisesti olisi kiinnostunut ihmisistä?

Ei mitään! Sillä sosiaalipsykologia itsessään on jo käsitemöykky eikä mikään inhimillinen toimija. Mutta, sosiaalipsykologeille ja sosiaalipsykologiksi opiskelevalle sillä, onko kiinnostunut ihmisistä vai ei, on merkitystä ja tämän kiinnostuksen muovaamisessa myös sosiaalipsykologian luonteella on väliä.

Jos haluaa oikeasti olla sosiaalipsykologi, on hyvä kiinnostua ihmisistä, ja ollakseen pätevä Sosiaalipsykologi voi sitä kiinnostusta myös monella tavalla osoittaa. Aloittaa voi vaikka kuuntelemalla, miten ihmisistä, heidän teoistaan ja toimistaan tulee huomaamattakin puhuttua ja kirjoitettua. Ja jos mielessä saa pidettyä sen, että ehkä Ihmiset ovat monella tapaa jännittäviä toimijoita – eivät pelkkiä asioiden kokoelmia tai abstraktioita – niin tämän jälkeen taivaalla ei enää koskaan lennä lintuja, vaan siellä voi liihotella, syöksyä, pyöriä ja vaania variksia, lokkeja ja västäräkkejä. Sosiaalipsykologialle on mahdollista olla Ihmistiede.

Yksi vastaus artikkeliiin “Sosiaalipsykologia ei ole kiinnostunut ihmisistä?

  1. Kiitos kirjoittajalle, Marko Saloselle. Viime metreillä tulin näille sivuille. Mie olen päättänyt luopua ’Suomen sosiaalipsykologeista’ seurattuani yhdistyksen toimintaa, jäsenlehden kautta, sen alusta lähtien. Miekin lähdin jatkamaan opiskelua ja sosiaalipsykologian opiskelua (Tampereen yliopistoon 1976), kun luulin siinä tutkittavan ja yritettävän ymmärtää ihmisen ja ihmisten mielen toimintaa (enemmän kuin varhemmin psykologiassa). Nyt on käynyt niin, että aivotutkijat, neurologit (hehän on ’lääkäriksi’ opiskelleita) – ja heidän kanssaan työskentelevät, luonnontieteilijät ja ’insinöörit’ ovat ’sivistyneempiä’ ja ihmistä kokonaisuutena ymmärtävämpiä ja arvostavia (myös hiiriä arvostavia) kuin ’yhteiskuntatieteilijät’ ja ’valtiotieteilijät’, ’koneistoihin’ luottavat. Eettisesti ajattelevia ja toimivia, toisin kuin kaikkea ’valta ja kontrollisuhteina’ elävät ja toimivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s